tag:blogger.com,1999:blog-59252177437353384212011-04-21T11:43:31.196-07:00Ignatioshttp://www.blogger.com/profile/09850949512580573381noreply@blogger.comBlogger11100tag:blogger.com,1999:blog-5925217743735338421.post-3410402500475511002008-02-09T12:09:00.000-08:002008-02-09T14:07:25.117-08:00<p class="MsoNormal">Homoliike on suvaitsematon! Ai kuinka niin? Näethän, kuinka suurella kiihkolla he vastustavat niitä, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan, kuten esimerkiksi niitä, jotka eivät hyväksy homoseksuaalista elämäntapaa. "Suvaitsevaisuus" on vain homoliikkeen iskulause, illuusio jolla se pyrkii raivaamaan tilaa itselleen ja saamaan ennen kaikkea valtaa. Logiikka menee seuraavasti: Jos olet eri mieltä meidän kanssamme, olet suvaitsematon, ja koska suvaitsemattomuus on pahe, olet paha ihminen, jos et hyväksy meidän agendaamme ja arvojamme. Todellisuudessa homoliike itse osoittaa suurta suvaitsemattomuutta. Se ei ole moniarvoinen vaan tiukkaa "fundamentalismia" edustava yhden asian liike, jolla on ensisijaisesti valtapoliittinen päämäärä. Feminismissä on aivan sama idea. Sen iskulauseena on "tasa-arvo". Jos olet eri mieltä feministien kanssa, olet automaattisesti epätasa-arvoinen ja siis paha ihminen.<br /><br />Homoseksualismi ja feminismi edustavat molemmat post-modernille ajalle tyypillisiä ideologioita. Koska post-modernismi pyrkii rajaamaan totuuden vain kielelliseksi puhetavaksi, diskurssiksi, voi tämän ajattelun mukaan olla olemassa monia totuuksia. Vanhat puhetavat kuten kristinusko voidaan muuttaa, kääntää ja lopulta purkaa. Tosiasiassa post-modernismi on kuitenkin yhden totuuden järjestelmä samoin kuin ne järjestelmät, joita se pyrkii vastustamaan ja kritisoimaan. Kuka nimittäin on sanonut, että ei ole olemassa vain yhtä totuutta? Joku, jolla on omasta mielestään hallussa tämä yksi totuus, joka on se, että ei ole olemassa vain yhtä totuutta. Relativismi relativisoi itsensä, dekonstruktio dekonstruoi itsensä.<br /><br />Homoseksualismi ja feminismi perustuvat viimekädessä juuri post-modernismiin. Peräänkuuluttaessaan suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, ne osoittautuvat itse suvaitsemattomiksi ja epätasa-arvoisiksi omine yksisilmäisine vaatimuksineen. Samalla kun ne haluavat purkaa vanhat diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ahtaina, ne itse luovat uuden vielä ahtaamman diskurssin. Iskulause "Tulkaa kaikki" muuttuu hetkessä jyrkäksi rajaksi: "Tulkaa vain ne, jotka olette samaa mieltä meidän kanssamme." Moneen totuuden peräänkuuluttamisen takana on vain yksi totuus. Muita ei siedetä.<br /><br />Kyse on ennen kaikkea vallan tavoittelusta. Ensin homoliike pyrkii siihen, että homoudesta puhuttaisiin. Toiseksi se pyrkii saamaan samanlaisen oikeutuksen kuin niillä ajattelutavoilla, joita se nimittää "heteronormatiivisiksi". Kolmanneksi se pyrkii muuttamaan heteronormatiivisia ajattelutapoja. Neljänneksi se pyrkii estämään ne, ja lopulta se pyrkii kieltämään ne. Ensin halutaan homoseksuaalisuus poistaa rikoslaista, sitten sairausluokituksista. Tämän jälkeen pyritään saamaan homoparisuhteille rekisteröity virallinen asema, jonka jälkeen vaaditaan adoptio ja hedelmöityshoidot sallituiksi. Sitten on vuorossa avioliittokäsityksen purkaminen sukupuolineutraaliksi, ja lopulta homoseksuaalista elämäntapaa kritisoivat pyritään vaientamaan rajoittamalla sanavapautta.<br /><br />Sama vallan tavoittelu, joka homoliikkeellä on yhteiskunnassa, ulotetaan myös kirkkoihin, koska niiden katsotaan edustavan esimodernistisine ajatuksineen homoseksualismille uhkan muodostavaa ideologiaa. Ensin pyritään irrottamaan kristinusko Raamatusta, toiseksi auktoriteettikäsityksestä, ja lopulta yhden totuuden vaatimuksesta. Kun kristinusko on dekonstruoitu, se voidaan perversioida. Homoseksualismi ja kristinusko ovat kuitenkin ajattelutapoina niin pitkälle toistensa vastakohtia, että tarvitaan useita visuaalisia harhoja, jotta homoseksualismi saataisiin kristinuskoon. Helpompaa on siis irrottaa kirkko kristinuskosta. Se sopii yhteen myös muutamien muiden ideologioiden kuten modernismin kauden liberaaliteologian kanssa. Näin yllättävästi post-modernismi ja modernismi lyövät kättä nimenomaan "kirkonkaadossa". Todellista kristinuskoa ei voi kuitenkaan koskaan yhdistää homoseksualistisen ajattelun kanssa, mihin liittyen suosittelen lukemaan kirjoituksen: <a href="http://www.vapaasatama.net/homoseksuaalisuus.html">http://www.vapaasatama.net/homoseksuaalisuus.html</a><br />(linkin kirjoittaja: Mikko Satama )<br /></p><p class="MsoNormal"><br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/5925217743735338421-341040250047551100?l=pyhyys.blogspot.com' alt='' /></div>Ignatioshttp://www.blogger.com/profile/09850949512580573381noreply@blogger.com